Suomessa ekoteot ovat arkipäivää. Me suomalaiset kierrätämme itsestäänselvästi vähintääkin paperin, pahvin, muovin ja lasin. On helppoa kierrättää, kun naapurin rouvaa näkee kierrätyspisteellä. Tämä on meidän kaikkien yhteinen ylpeyden aihe. Suomalaisella maaperällä nähty roska nostaa karvat pystyyn – kuka idiootti heittää roskia maahan maassa, jonka joka kolkasta löytyy roskis?
Täällä Qatarissa on roskiksia, mutta alan epäillä, etteivät ihmiset tunnista niiden käyttötarkoitusta. Kylä kuhisee siivousalan ammattilaisia, joten ehkäpä roskiksia ei edes tarvita. Joku ne roskat korjaa kuitenkin, joten karak-teen pahvimukin voi heittää tielle. Metrotunnelissa päivystävä henkilökunta tsekkaa jokaisen vaunun ennen matkan jatkumista. On siis ok jättää käytetyt nestuukit penkille.
Vielä Suomessa ollessani bongasin erään artikkelin, jossa kerrottiin Qatarin vihreästä visiosta. En kuitenkaan ymmärtänyt, että täällä kierrätys on ihan jotain muuta kuin Suomessa. Täällä kierrätys ei ole saavuttanut mainetta koko kansan ylpeyden aiheena, mutta kierrätyspisteitä voi löytää esimerkiksi kauppakeskuksista. Loppusijoituspaikka on minulle mysteeri, mutta haluan uskoa parasta.
Olen yrittänyt kierrättää keräämällä pahveja, muovipulloja ja metallitölkkejä talteen. Lasinkeräyspisteitä ei ole havaittavissa. Tunnen ensi kertaa elämässäni ettei tästä ole mitään hyötyä, sillä 2,7 miljoonaa ihmistä ympärilläni ajattelee otsikon mukaisesti. Täytyyhän joukossa muutama vihreäsieluinenkin, mutta vierastyövoiman ylläpitämä palvelukulttuuri on niin vahva, ettei paikallisväestön ole pakko pysähtyä asian äärelle.
Ylipäätään palvelevan ammattikunnan määrä on yhtä käsittämätön kuin infrastruktuuria rakentavan työvoiman määrä. Täällä töitä tuntuu olevan jokaiselle ja lisätyövoimaa tarvitaan jatkuvasti. Tänne on toisaalta myös hyvä tulla: onhan maa rankattu maailman toiseksi turvallisimmaksi maaksi. Se on suuri turvallisuudentunteen kohotus niille vierastyöläisille, jotka kertovat nukkuvansa kotimaassaan puukko tyynyn alla tai kulkevansa siellä ase mukanaan ryöstöyrityksen varalta.
Ylläpidettävä siisteys tuntuu kuitenkin hyvältä, sillä se kertonee asian tärkeydestä. Jätehuolto on polttava puheenaihe kierrätyksen ohella. Ihmiset käyvät kauppaa käytetyistä tavaroista nettikirppiksillä ja kysyntä on suurta jopa ikea-kaluisteiden kohdalla. Suunta on siis oikea, joten ehkäpä minäkin jatkan kierrättämisyrityksiäni sen merkityksellisyyden vähäpätöisyydestä huolimatta.
Ikävöin suomalaista kierrätyskulttuuria ja samalla ihmettelen suuresti, miksi syyllistämme itseämme liian vähäisestä ekologisuudesta. Pitäisi lopettaa kaikki lentämisestä lastentekoon. Kurkatkaahan maailmalle, niin huomaatte kuinka edelläkävijöitä olemmekaan.
Hyvä Marju!!